Ducaton valojen säätö polkupyörän vaihdevivuilla

Katsastusmies ilmoitti, ettei matkailuautomme, joka on rakennettu 1997 Ducaton alustalle, ajovalojen korkeudensäätö toimi. Paljastui sitten, että kyseessä on Ducaton tyyppivika, jonka korjaaminen alkuperäisosin maksaisi 300 e ja Peugeotilta 150 e noin suunnilleen. Ja vaihto-osakin kuulemma hajoaisi varmasti aikanaan. Valitan, mulla ei ole tuollaisia rahoja.

Päätin, että teen toisenlaisen ratkaisun. Ostin polkupyärän vaihteenvaihtajan, vaijeria ja pikkuosia yhteensä 40 eurolla. Niistä väsäsin erilaisen tulkinnan aiheesta.

Pidin rakentamisessa periaatteena, että auto on muutettavissa alkuperäiskuntoon, jos tarvetta on.


Ostin kaksipuolisen vaihteensiirtimen. Nurkista löysin metallisen koulun, jonka sahasin kahtia.

Tein kaksi alumiinilevyä, jotka toimivat vaijerien tukina. Kuvan alalaidassa on toinen osina, toinen koottuna. Jouduin pelkääjän puoleista vähän lopuksi alaosastaan vähän vääntämään, sillä oli putkia tiellä.

Mutikka, jossa on sylinteri ja mäntä, toimii jousen tukijana. Jouset ovat peräisin yhden mankan patterikotelosta pattereita pitämästä. Kokemuksen mukaan ne ovat juuri riittävän jäykkiä, että pelittävät, mutta voisivat olla jäykemmätkin.

Mäntä on kiinni "liipasimessa". Se pitaäaä irroittaa, lähtee kevyellä väkivallalla (kuvassa sana "irti").

 Tukivarsi tarvitsi yhden reijän ja siihen pultti läpi. Alempana on kuva, jossa sen paikka paremmin näkyy. Huomaa mutterien määrä 3 kpl. Ne ovat oikeasti kaikki tarpeellisia, samoin lukkoprikat. Huomaat sen kyllä, jos rakennat näiden ohjeiden mukaan.

Ensimmäisellä mutterilla kiinnitetään pultti tukivarteen. Kaksi seuraavaa määrittää auton rungon etäisyyden tukivarteen.


Kuvassa on valmis kokonaisuus auton sisältä. Aurinko paistaa hassusti, mutta kai tuosta jotain tolkkua saa. Valkoinen "neliö" on tukivarren päässä oleva muovitulppa. Tukivarsi tulee ulos kojetaulusta alkuperäisen säätimen reijästä.
Olen lisännyt kellon kojetaulun päälle. Alkuperäisen säätimen yhteydestä oli näköjään lamppu, jonka siirsin kellon eteen. Mutta eipä tuo lamppu toimi.






Kuva on otettu alaviistosta ja siitä näkyy tukivarren kiinnitysruuvin paikka. Tuo ruuvin reikä on ainoa auton runkoon tullut muutos.

Vaijereita varten jouduin hieman kovertamaan kolosia kojetaulun alaosaan, jota ei näy kuvassa. Ne ovat sen verran huomaamattomat, että palattaessa alkuperäiseen hydrauliikkaan kolot jäävät piiloon.









Tämä kuva on otettu sen jälkeen, kun lamppupuoli on valmiina kiinnitettäväksi autoon. Viimeinen osa, joka kiinnitetään, on vaijerin päässä oleva alumiinitulppa. Niitä saa ostaa erikseen. Kokemukseni mukaan kannattaa tuo vaijerin välys laskea siten, että ensin asetetaan kaikki osat sormissa kohdalleen. Sitten vedä puolisen senttiä - sentin kireälle, kunhan kummassakin lampussa saman verran. Säätö tapahtuu leikkaamalla joko vaijerin kuorta tai vaijeria.

Kun vaijerin pituus on sopiva, purista vaijeritulppa pihdeillä paikoilleen. Ja sitten neljä ruuvia paikoilleen ja "liipasimen" ylälaita vääntäen paikoilleen. Tästä väännöstä tulee se mainitsemani 0,5-1 cm välys.

Vaijerit

Vaijerit ovat mahdollisimman pitkät vaihdevaijerit. Vaijeriletkua saa metritavarana, mutta sisustaa ei . En ottanut niistä kuvaa moottoritilasta, kun ei niitä paljon näe. Mutta sanallisesti:

• kumpikin menee alkuperäisistä rintapellin hydrauliletkureijistä, mutta ei sen enempää seuraa letkujen linjoja.
• kuskin puoleinen menee ilmanputsarin luota sopivalla mutkalla paikalleen.
• pelkääjän puoleinen on vähän tiukalla. Se menee jarrunestesäiliön yläpuolelta ja moottorin yläpuolelta niin korkealta kuin mahdollista ja sitten se kaartaa valaisimelle.

Aika

Pari kertaa piti käydä polkupyöräkorjaamolla. Korjausaikaa meni kaikkiaan yhden koko päivän verran, kun piti kehitellä ja keksiä. Kuvittelisin, että korjaustaitoinen ja metallityökalut omaava tekee muutoksen 2-4 tunnissa.

Tulos

Asennus on mennyt jo kahdesta katsastuksesta läpi!