Paperitalo

Vanhempieni mukaan olin korkeintaan 13 vuotias, kun tein tämän talon.

Sain kai joksikin lahjaksi pussillisen muutaman millin vahvuisia paperiputkia. Lisäksi löysin valkosesta pahvista tehdyn kenkälaatikon. Päätin tehdä pienen hirsitalon, joka olisi valaistu.

Aloin pätkiä paperiputkia ja liimailla niitä yhteen. Muistan miten käteni olivat aivan paperiputkien ja liiman peitossa. Aikanaan siitä sukeutui tämä n. 15 cm korkea talo.
 
Talon sisällä on taskulampun polttimo, mikä tekee kuvaamisen haasteelliseksi kameralle.Silmälle valoa ei tulvi näin paljon valoa :)

Talon seinällä on pystyssä sukset, pihalla latu. Sukset eivät oikein hyvin tässä näy.



Takapihalla on lumiukko, talon seinällä puupino.













Katto on raotettavissa, että lampun saa vaihdettua.









Tässä näkyvät myös sukset ulkopuolella.

  Sisällä on täysi kalustus: nurkassa on hella, keskellä maton päällä on pirttikalusto.

Takaseinällä on hylly.

Sähköjohto kulkee pahvin sisällä taloon.

Vinssi sisällä

Talomme on kaksikerroksinen. Portaat yläkertaan ovat hyvin jyrkät, minkä rakennusvaiheessa tiesin. Tavaroiden kantaminen näitä portaita myöten lähentelee itsetuhoisuutta.

Alunperin portaat jäivät hieman hankalan lyhyiksi, joten tein ylimmän portaan itse.

Lisäsin yläkerran kattoon teollisuusoven kiskon jo ennen panelointia. Kiskoon kiinnitin liikkuvan sähkövinssin. Itse vinssi on teknisen ruma, joten peitin sen kattolaudan kappaleista tekemälläni laatikolla.

Koska osa tavaroista on pientä kaliberia, tein nostokorin varastolaatikosta.


   
Tein teollisuusoven liukuosista myös sähköjohdolle kannattimet.

Lisäksi tein muutamasta köydenpätkästä ja koukusta vakiosiirrettäville omat nostovetimensä.

Puhelinlaturipiste

Kiinteä puhelinlinja poistui ja puhelinpistokkeen rasia jäi tarpeettomaksi. Laitoin siihen kytkimen siten, että kännykkälaturit voivat olla koko ajan seinässä, mutta ne saa virrattomiksi eli eivät kuluta yhtään virtaa, kun kännyköitä ei ole paikalla.

Golf-tammi

Joskus kouluvuosina tuli tehtyä tämä peli isälleni joksikin lahjaksi.
.

Nuo metalliset laatikonsulkijat ovat jotain ikkunansulkijamekanismeja. Kuulat ovat jostain isosta kuulalaakerista.

Postilaatikosta roskikseksi

Matkailuauto tarvitsi keittiöön roskiksen. Sille oli tilaa vain kapeasti sängyn päädyssä.  Ja tokihan postilaatikossa pitää olla vastaanottajan nimi.

Postilaatikko ei sellaisenaan käynyt, sillä kansi ei avaudu normaalisti kovin paljon.Piti siis hieman ensi rällököidä sekä kantta että runkoa, jotta muovipussi kävisi sisustaksi.

Stone with a smile

Kun hioin graniitinpalasta, siitä paljastui hymy.

As I grinded a piece of granite a smile was revealed.

Mikki tuulettimessa

Matkaluauto on kesäisin aika kuuma sisältä. Ilmaa sekoittamaan asensin kattoon tuulettimen. Siihen sopi kivasti yksi tarra :)

Parven puuttuva jalka

Yksi parven jaloista tuli telkkarin tielle. Parven nurkka ei ollut hyvä ilmassa roikkumassa, joten piti tehdä hieman tukipuita. Halusin tehdä varmasti tukevan ratkaisun siten, että alkuperäinen parven nurkka on palautettavissa. Tein uuden nurkkapalikan. Siihen yhdistin kuvan mukaisesti muita tukipuita.

Huomaa valkoinen päänahanpelastin. Se on ilmeisesti jokin matkailuauton tai matkailuvaunun osa, ostin sen kauan aikaa sitten Motonetin poistettavista.

Aikaisemmin olin jo tukenut parvea kahdella isolla lauta-X:llä, joista toinen näkyy kauempana.

Ei kovin siroa, mutta kestää :)

Subbari etupenkissä

Rakentelin uusiksi matkailuauton, joka on tehty Fiat Ducaton alustalle, äänipuolta. Lisäsin subbarille vahvistimen, joka mahtui hyvin kuskin penkin taakse. Mutta isolle kajarille ei oikein tuntunut löytyvän paikkaa. Sain sen hyvin mahtumaan kuskin penkin sisälle siten, että se on vaakatasossa ja osoittaa ylöspäin kohti kuskin ahteria.

Ajon aikana matalat äänet hukkuvat moottorin ääneen, mutta niitä on helppo seurata muilla aisteilla!

Punaiset viivat näyttävät kartion koon. Viivojen yläpäässä on vaakasuora vanerilevy, johon kajarin upotin.

Ylhäällä kuvassa näkyy istuimen jousitus.

Ducaton valojen säätö polkupyörän vaihdevivuilla

Katsastusmies ilmoitti, ettei matkailuautomme, joka on rakennettu 1997 Ducaton alustalle, ajovalojen korkeudensäätö toimi. Paljastui sitten, että kyseessä on Ducaton tyyppivika, jonka korjaaminen alkuperäisosin maksaisi 300 e ja Peugeotilta 150 e noin suunnilleen. Ja vaihto-osakin kuulemma hajoaisi varmasti aikanaan. Valitan, mulla ei ole tuollaisia rahoja.

Päätin, että teen toisenlaisen ratkaisun. Ostin polkupyärän vaihteenvaihtajan, vaijeria ja pikkuosia yhteensä 40 eurolla. Niistä väsäsin erilaisen tulkinnan aiheesta.

Pidin rakentamisessa periaatteena, että auto on muutettavissa alkuperäiskuntoon, jos tarvetta on.


Ostin kaksipuolisen vaihteensiirtimen. Nurkista löysin metallisen koulun, jonka sahasin kahtia.

Tein kaksi alumiinilevyä, jotka toimivat vaijerien tukina. Kuvan alalaidassa on toinen osina, toinen koottuna. Jouduin pelkääjän puoleista vähän lopuksi alaosastaan vähän vääntämään, sillä oli putkia tiellä.

Mutikka, jossa on sylinteri ja mäntä, toimii jousen tukijana. Jouset ovat peräisin yhden mankan patterikotelosta pattereita pitämästä. Kokemuksen mukaan ne ovat juuri riittävän jäykkiä, että pelittävät, mutta voisivat olla jäykemmätkin.

Mäntä on kiinni "liipasimessa". Se pitaäaä irroittaa, lähtee kevyellä väkivallalla (kuvassa sana "irti").

 Tukivarsi tarvitsi yhden reijän ja siihen pultti läpi. Alempana on kuva, jossa sen paikka paremmin näkyy. Huomaa mutterien määrä 3 kpl. Ne ovat oikeasti kaikki tarpeellisia, samoin lukkoprikat. Huomaat sen kyllä, jos rakennat näiden ohjeiden mukaan.

Ensimmäisellä mutterilla kiinnitetään pultti tukivarteen. Kaksi seuraavaa määrittää auton rungon etäisyyden tukivarteen.


Kuvassa on valmis kokonaisuus auton sisältä. Aurinko paistaa hassusti, mutta kai tuosta jotain tolkkua saa. Valkoinen "neliö" on tukivarren päässä oleva muovitulppa. Tukivarsi tulee ulos kojetaulusta alkuperäisen säätimen reijästä.
Olen lisännyt kellon kojetaulun päälle. Alkuperäisen säätimen yhteydestä oli näköjään lamppu, jonka siirsin kellon eteen. Mutta eipä tuo lamppu toimi.






Kuva on otettu alaviistosta ja siitä näkyy tukivarren kiinnitysruuvin paikka. Tuo ruuvin reikä on ainoa auton runkoon tullut muutos.

Vaijereita varten jouduin hieman kovertamaan kolosia kojetaulun alaosaan, jota ei näy kuvassa. Ne ovat sen verran huomaamattomat, että palattaessa alkuperäiseen hydrauliikkaan kolot jäävät piiloon.









Tämä kuva on otettu sen jälkeen, kun lamppupuoli on valmiina kiinnitettäväksi autoon. Viimeinen osa, joka kiinnitetään, on vaijerin päässä oleva alumiinitulppa. Niitä saa ostaa erikseen. Kokemukseni mukaan kannattaa tuo vaijerin välys laskea siten, että ensin asetetaan kaikki osat sormissa kohdalleen. Sitten vedä puolisen senttiä - sentin kireälle, kunhan kummassakin lampussa saman verran. Säätö tapahtuu leikkaamalla joko vaijerin kuorta tai vaijeria.

Kun vaijerin pituus on sopiva, purista vaijeritulppa pihdeillä paikoilleen. Ja sitten neljä ruuvia paikoilleen ja "liipasimen" ylälaita vääntäen paikoilleen. Tästä väännöstä tulee se mainitsemani 0,5-1 cm välys.

Vaijerit

Vaijerit ovat mahdollisimman pitkät vaihdevaijerit. Vaijeriletkua saa metritavarana, mutta sisustaa ei . En ottanut niistä kuvaa moottoritilasta, kun ei niitä paljon näe. Mutta sanallisesti:

• kumpikin menee alkuperäisistä rintapellin hydrauliletkureijistä, mutta ei sen enempää seuraa letkujen linjoja.
• kuskin puoleinen menee ilmanputsarin luota sopivalla mutkalla paikalleen.
• pelkääjän puoleinen on vähän tiukalla. Se menee jarrunestesäiliön yläpuolelta ja moottorin yläpuolelta niin korkealta kuin mahdollista ja sitten se kaartaa valaisimelle.

Aika

Pari kertaa piti käydä polkupyöräkorjaamolla. Korjausaikaa meni kaikkiaan yhden koko päivän verran, kun piti kehitellä ja keksiä. Kuvittelisin, että korjaustaitoinen ja metallityökalut omaava tekee muutoksen 2-4 tunnissa.

Tulos

Asennus on mennyt jo kahdesta katsastuksesta läpi!

Vihreä saunan valo

Saunassamme on katossa valopisteet. Niihin tulee yhdestä halogeenolampusta kuidut. Alunperin valo oli ihan valkoista. Lisäsin pienen vihreän lasihelmen halogeenin ja kuitujen pään väliin tällä seurauksella.

Tiskipöydälle makkaraa

Keittiöremontissa jäi tarpeettomaksi upotettava tiskipöytä. Hetken mietittyäni rälläköin sen kahtia.

Tasaisen osan laitoin saunan kiukaan päälle makkaroita varten. Toimii hyvin, kun vain muistaa makkarat laittaa samalla, kun saunankin päälle.

Steel-kitara

Otin joskus muutaman kitaratunnin. Opettajalla oli steel-kitara, jota hän demotti. Mä halusin samanlaisen, mutta mistäpä sellaisen saisi. Noh, mulla oli hieman mäntylankkua ja koivuvaneria jemmassa.

Ensin liimasin lankunpalat yhteen. Päälle asetin Stratocasterin mallikuvan ja aloin piirtää. Halusin sellaisen kitaran, jota voisi soittaa myös seisoaltaan. Tätä varten tein myös kantohihnat.

Otelaudan mitat otin opettajan kitarasta.

Ostin ananaksen ja sen perusteella kaiversin ja maalasin viritinkoneiston paikan. Maalaus on muuten tehty niin, että ostin litran alkydinmaalia ja muutamia pastoja. Niistä sekoitin aina kerrallaan sopivia värejä, joita maalarinteipillä ja kirurginveitsellä tekemiini paikkoihin sudin. Muistelen maalauksen vieneen pari kuukautta, sillä myös kitaran toinen puoli on maalattu teemaan sopivasti.

Sähköisesti kitarassa on vahva humbuggeri, josta saa kytkimillä minkä tahansa kytkennän. Ostettuna on jo Hot rails -mikrofoni tuohon tyhjään reikään. Mielestäni paras soundi tulee, kun humbugger on ns. täpöillä eli kummallakin kelalla samassa vaiheessa.

Soitinta olen käyttänyt muutamilla äänitteillä, toimii oikein hyvin.

Rihkamakerääjät

Löysin lähimetsästä käytöstä poistetut auton puskurit, jotka olivat vähän lommoilla. Näytin niille vasaraa ja autovahaa. Sitten niistä tuli mainiot rihkamakerääjät mun työtilaani.

Rekisterikilpi löytyi muualta varsin käytetyn oloisena, mutta en ruvennut sitä sen kummemmin uudelleen maalailemaan.

Mahtaisiko joku tietä mistä autosta nämä ovat peräisin? Kuvittelisin jotain jenkkiä, mutta mitään tekstejä ei puskureissa ole.

Pölynimurista porakonelaukku

Porakone tarvitsee aina jatkojohdon. Onneksi pölynimurin moottori rikkoutui, joten sain rakenneltua sopivan pienen porakonelaukun.

Johdon vedin pistorasiaan, joka tuli entisen letkun paikalle. Näin laukku kulkee mukavasti matkassa pyörillään.Kannessa on myös magneetti metallista poranterärasiaa varten.

Avatussa laukussa näkyy, miten vanha sisustus on kokonaan poistettu ja akryylistä on tehty uutta poranterille yms.

Kahvinkeitin ja puhelin uusiokäytössä

Tarvitsin kunnollisen juotostyöpisteen. Sellaisen sain aikaisiksi hajonneesta kahvinkeittimestä ja puhelimesta.

Kahvinkeittimestä tuoli juotettavan esineen teline.

 Tinarulla on entisessä vesitankissa, tina tulee ulos kapeana mustana juovana kuvassa.

Halogeenivalo on entisen vedentippujan paikalla. Koska siihen piti saada pyörivä pää ja lisäksi vielä irroitettava, kuvassa näkyy mustan teipin yläpuolella telkkariantenniliittimet.

Punainen valokytkin ohjaa kolvia, sen yläpuolella pikkukytkin lamppua. Muuntaja on piilossa kytkimen takana.

Lisäksi tein erillisen kolvin telineen. Onneksi tämä puhelin ei soi, muuten voisi olla pieniä palovammoja päässä :)

Uusi keittiön kaappi

Erään kerrostalohuoneiston keittiössä oli aika hurjan näköinen ruokakaappi, likainen ja pimeä.

Värityskin oli kaapistossa aika mielenkiintoinen ja hyllyt notkuivat. Tarvittiin vähän propelia.

Oikean puoleinen kaappi vain maalattiin, mutta vasempaan tehtiin suurempi remppa. Välitaso poistettiin, ylös tehtiin alaslaskettu katto, luonnollisesti seinät maalattiin ja L:n muotoiset hyllyt asennettiin.

Kaapin uusi juju on tuo alaslaskettu katto. Siinä on ensinnäkin valo, joka toimii kuten jääkaapin valo eli oven avautuessa valo tulee päälle. Analogia on aika täydellinen, sillä kytkimen sain purettua eräästä entisestä jääkaapista. Tuo katon violetti osa on muuten irrallinen luukku, joka on töpselillä irroitettavissa huoltoa varten.

Lisäksi tuo katto on kaksivärinen. Hyllyjen kohdalta se on valkoinen antaen hauskan perspektiivivaikutelman.

Valo on yksi ylijäämähalogeeni muista projekteista, mutta sopii hyvin tänne.

Siivotessa puhdistin myös takanurkassa olevan tuuletusluukun. Se oli täynnä 12.1.1945 Aamulehteä, joka oli ihan haperoa ja likaista mössöä. Koska huoneistossa on muutenkin hyvä ilmanvaihto, täytin putken uretaanivaahdolla. Saahan sen pois, jos haluaa.

Nyt kaappiin uskaltaa jo laittaa ruokaakin ilman myrkytysvaaraa :)

Hauska kuljetuskärry 2

Yläviistosta sisäkalusto näyttää tältä. Siihen jäi mukavasti kolonen läppärille. Pohjalle laitoin hieman pehmustetta tärinöitä eliminoimaan.Väliseinä alhaalla on irtonainen. Kiskot ovat Starkista peräisin olevaa verhotankoa. Pistorasiat ovat muuten Motonetista. Sieltä löytyi sopivan neliskanttisen mallisia.

Sivulta näkyy kokonaisuus kahvoineen ja pyörineen.Pieni musta reikä on sormea varten: sieltä löytyy johdon takaisinkelausvipu. Kahvan saa lukittua kahteen asentoon eli suoraan ylös tai näin viistoon. Näiden helojen kanssa olikin etsiminen. Ikkunahaat, joita runsaasti ruuvipenkissä vasaralla muotoilin, löytyivät K-raudasta, mutta sekä sopivat reikälevyt että hakojen kahvapuolen kiinnityshelat Clas Olsonilta. Taisivat olla jotain veneheloja, sillä ovat ruostumatonta terästä. Tämä onkin hyvä ajatellen mekaanista kulutusta.Huomaa myös, että kärryssä on todellisuudessa 6 pyörää, näetkö kaikki ja keksit miksi nuo pienet osoittavat taaksepäin?

Otin hieman mallia vanhoista autoista tuossa etupyöräpuolella.

Luonnollisesti auto tarvitsee mittariston, jollainen syntyi reikäsahalla. Samalla rakenne keveni ja tukee hyvin itse kärryä. Kärryn sisäpuolella on aika paljon metallia yhdistämässä takaseinän noihin sivjen ylälaitojen tukiin. Muuten vedettäessä takaseinä voisi irrota.

Mittarit on ensin maalattu parilla eri suihkemaalilla syvyysvaikutelman saavuttamiseksi. Tein erikseen sapluunan asteikkoja varten. Tiimarin maalikynällä tein itse asteikot, jotka kuvaavat käyttäjän kaikkia eri ammatteja.Viisarit ovat metallilankaa, joka menee kummastakin päästä läpi rakenteen.

Täytetään kärry, hyvin mahtuu tavarat.

Kahvassa on Motonetista ostettu pehmuste, joka oikeasti kuuluisi auton rattiin. Ja luonnollisesti kärryssä on lukittava kansi vakiovarusteena.

Ja sitten katse eteenpäin: ta-daa!

Nyt voit väsätä omanlaisesi kärryn ja hymyillä!

Hauska kuljetuskärry 1

Tarve oli saada kuljetetettua nämä ja vähän muutakin tavaraa.Pakit on ostettu Tarjoustalosta ja niitä saa myös Motonetista, josta jälkeenpäin ostimme yhden punarunkoisen.

Perustylsä ajatus oli tietysti tehdä esim. ruskeasta filmivanerista pyörillä kulkeva laatikko. Mutta eihän se käynyt laatuun. Propeli pyörimään ja ihan toisenlaista vermettä suunnittelemaan.Mittailujen jälkeen ostin hieman valmiiksi sahattuja levyjä Starkilta.Mukaan tarttui myös vanhoja pyöriä, joiden alkuperää en muista, maaleja yms.

Pikkuosaa tuli hankittua monesta kaupasta. Otsalamppu esimerkiksi löytyi Tampereelta Rautaotrasta. Pienet kolmiomaiset pyörät on Etolasta.

Osa kuljetettavista tavaroista oli sellaisia, että ne tarvitsevat sähköä (lamppu, tietokone, kuumailmapuhallin jne.), joten päätin integroida sähköjohdon mukaan. Siis purin yhden toimimattoman pölynimurin.

Ensiksi rakensin pohjan. Joka on paksu, mutta kevyt. Siinä on kolme kerrosta eli 12 millisen vanerin kummallakin puoilella on 4 millin vaneri. 12-millinen on porattu erilaisilla reikäsahoilla hyvin ontoksi, mutta nurkkiin on jätetty pyöriä varten levyä. Näin tuli hyvin suora, kevyt ja jäykkä rakenne.

Toiseksi piti rakentaa sähköosasto kuntoon, joten kiinnitin pohjaan yhden sivun ja aloin mallitella pistorasioita ja sisäänkelautuvaa jatkojohtoa paikalleen.

Pieni kolonen jäi sähköjen sisään, joten päätin tehdä siihen otsalampusta kulkuvalon. Sitähän ei tiedä minkälaisilla pimeillä parkkipaikoilla tulee liikuttua. Valo on magneetilla kiinni, joten sen voi ottaa irti ja käyttää myös muissa tarkoituksissa.

Maalasin luonnollisesti koloset ja sitten sisäkansi kiinni.

Siirry sitten seuraavaan bloggaukseeni katsomaan lopputulosta.