Paperitalo

Vanhempieni mukaan olin korkeintaan 13 vuotias, kun tein tämän talon.

Sain kai joksikin lahjaksi pussillisen muutaman millin vahvuisia paperiputkia. Lisäksi löysin valkosesta pahvista tehdyn kenkälaatikon. Päätin tehdä pienen hirsitalon, joka olisi valaistu.

Aloin pätkiä paperiputkia ja liimailla niitä yhteen. Muistan miten käteni olivat aivan paperiputkien ja liiman peitossa. Aikanaan siitä sukeutui tämä n. 15 cm korkea talo.
 
Talon sisällä on taskulampun polttimo, mikä tekee kuvaamisen haasteelliseksi kameralle.Silmälle valoa ei tulvi näin paljon valoa :)

Talon seinällä on pystyssä sukset, pihalla latu. Sukset eivät oikein hyvin tässä näy.



Takapihalla on lumiukko, talon seinällä puupino.













Katto on raotettavissa, että lampun saa vaihdettua.









Tässä näkyvät myös sukset ulkopuolella.

  Sisällä on täysi kalustus: nurkassa on hella, keskellä maton päällä on pirttikalusto.

Takaseinällä on hylly.

Sähköjohto kulkee pahvin sisällä taloon.

Vinssi sisällä

Talomme on kaksikerroksinen. Portaat yläkertaan ovat hyvin jyrkät, minkä rakennusvaiheessa tiesin. Tavaroiden kantaminen näitä portaita myöten lähentelee itsetuhoisuutta.

Alunperin portaat jäivät hieman hankalan lyhyiksi, joten tein ylimmän portaan itse.

Lisäsin yläkerran kattoon teollisuusoven kiskon jo ennen panelointia. Kiskoon kiinnitin liikkuvan sähkövinssin. Itse vinssi on teknisen ruma, joten peitin sen kattolaudan kappaleista tekemälläni laatikolla.

Koska osa tavaroista on pientä kaliberia, tein nostokorin varastolaatikosta.


   
Tein teollisuusoven liukuosista myös sähköjohdolle kannattimet.

Lisäksi tein muutamasta köydenpätkästä ja koukusta vakiosiirrettäville omat nostovetimensä.

Puhelinlaturipiste

Kiinteä puhelinlinja poistui ja puhelinpistokkeen rasia jäi tarpeettomaksi. Laitoin siihen kytkimen siten, että kännykkälaturit voivat olla koko ajan seinässä, mutta ne saa virrattomiksi eli eivät kuluta yhtään virtaa, kun kännyköitä ei ole paikalla.

Golf-tammi

Joskus kouluvuosina tuli tehtyä tämä peli isälleni joksikin lahjaksi.
.

Nuo metalliset laatikonsulkijat ovat jotain ikkunansulkijamekanismeja. Kuulat ovat jostain isosta kuulalaakerista.

Postilaatikosta roskikseksi

Matkailuauto tarvitsi keittiöön roskiksen. Sille oli tilaa vain kapeasti sängyn päädyssä.  Ja tokihan postilaatikossa pitää olla vastaanottajan nimi.

Postilaatikko ei sellaisenaan käynyt, sillä kansi ei avaudu normaalisti kovin paljon.Piti siis hieman ensi rällököidä sekä kantta että runkoa, jotta muovipussi kävisi sisustaksi.

Stone with a smile

Kun hioin graniitinpalasta, siitä paljastui hymy.

As I grinded a piece of granite a smile was revealed.

Mikki tuulettimessa

Matkaluauto on kesäisin aika kuuma sisältä. Ilmaa sekoittamaan asensin kattoon tuulettimen. Siihen sopi kivasti yksi tarra :)

Parven puuttuva jalka

Yksi parven jaloista tuli telkkarin tielle. Parven nurkka ei ollut hyvä ilmassa roikkumassa, joten piti tehdä hieman tukipuita. Halusin tehdä varmasti tukevan ratkaisun siten, että alkuperäinen parven nurkka on palautettavissa. Tein uuden nurkkapalikan. Siihen yhdistin kuvan mukaisesti muita tukipuita.

Huomaa valkoinen päänahanpelastin. Se on ilmeisesti jokin matkailuauton tai matkailuvaunun osa, ostin sen kauan aikaa sitten Motonetin poistettavista.

Aikaisemmin olin jo tukenut parvea kahdella isolla lauta-X:llä, joista toinen näkyy kauempana.

Ei kovin siroa, mutta kestää :)

Subbari etupenkissä

Rakentelin uusiksi matkailuauton, joka on tehty Fiat Ducaton alustalle, äänipuolta. Lisäsin subbarille vahvistimen, joka mahtui hyvin kuskin penkin taakse. Mutta isolle kajarille ei oikein tuntunut löytyvän paikkaa. Sain sen hyvin mahtumaan kuskin penkin sisälle siten, että se on vaakatasossa ja osoittaa ylöspäin kohti kuskin ahteria.

Ajon aikana matalat äänet hukkuvat moottorin ääneen, mutta niitä on helppo seurata muilla aisteilla!

Punaiset viivat näyttävät kartion koon. Viivojen yläpäässä on vaakasuora vanerilevy, johon kajarin upotin.

Ylhäällä kuvassa näkyy istuimen jousitus.

Ducaton valojen säätö polkupyörän vaihdevivuilla

Katsastusmies ilmoitti, ettei matkailuautomme, joka on rakennettu 1997 Ducaton alustalle, ajovalojen korkeudensäätö toimi. Paljastui sitten, että kyseessä on Ducaton tyyppivika, jonka korjaaminen alkuperäisosin maksaisi 300 e ja Peugeotilta 150 e noin suunnilleen. Ja vaihto-osakin kuulemma hajoaisi varmasti aikanaan. Valitan, mulla ei ole tuollaisia rahoja.

Päätin, että teen toisenlaisen ratkaisun. Ostin polkupyärän vaihteenvaihtajan, vaijeria ja pikkuosia yhteensä 40 eurolla. Niistä väsäsin erilaisen tulkinnan aiheesta.

Pidin rakentamisessa periaatteena, että auto on muutettavissa alkuperäiskuntoon, jos tarvetta on.


Ostin kaksipuolisen vaihteensiirtimen. Nurkista löysin metallisen koulun, jonka sahasin kahtia.

Tein kaksi alumiinilevyä, jotka toimivat vaijerien tukina. Kuvan alalaidassa on toinen osina, toinen koottuna. Jouduin pelkääjän puoleista vähän lopuksi alaosastaan vähän vääntämään, sillä oli putkia tiellä.

Mutikka, jossa on sylinteri ja mäntä, toimii jousen tukijana. Jouset ovat peräisin yhden mankan patterikotelosta pattereita pitämästä. Kokemuksen mukaan ne ovat juuri riittävän jäykkiä, että pelittävät, mutta voisivat olla jäykemmätkin.

Mäntä on kiinni "liipasimessa". Se pitaäaä irroittaa, lähtee kevyellä väkivallalla (kuvassa sana "irti").

 Tukivarsi tarvitsi yhden reijän ja siihen pultti läpi. Alempana on kuva, jossa sen paikka paremmin näkyy. Huomaa mutterien määrä 3 kpl. Ne ovat oikeasti kaikki tarpeellisia, samoin lukkoprikat. Huomaat sen kyllä, jos rakennat näiden ohjeiden mukaan.

Ensimmäisellä mutterilla kiinnitetään pultti tukivarteen. Kaksi seuraavaa määrittää auton rungon etäisyyden tukivarteen.


Kuvassa on valmis kokonaisuus auton sisältä. Aurinko paistaa hassusti, mutta kai tuosta jotain tolkkua saa. Valkoinen "neliö" on tukivarren päässä oleva muovitulppa. Tukivarsi tulee ulos kojetaulusta alkuperäisen säätimen reijästä.
Olen lisännyt kellon kojetaulun päälle. Alkuperäisen säätimen yhteydestä oli näköjään lamppu, jonka siirsin kellon eteen. Mutta eipä tuo lamppu toimi.






Kuva on otettu alaviistosta ja siitä näkyy tukivarren kiinnitysruuvin paikka. Tuo ruuvin reikä on ainoa auton runkoon tullut muutos.

Vaijereita varten jouduin hieman kovertamaan kolosia kojetaulun alaosaan, jota ei näy kuvassa. Ne ovat sen verran huomaamattomat, että palattaessa alkuperäiseen hydrauliikkaan kolot jäävät piiloon.









Tämä kuva on otettu sen jälkeen, kun lamppupuoli on valmiina kiinnitettäväksi autoon. Viimeinen osa, joka kiinnitetään, on vaijerin päässä oleva alumiinitulppa. Niitä saa ostaa erikseen. Kokemukseni mukaan kannattaa tuo vaijerin välys laskea siten, että ensin asetetaan kaikki osat sormissa kohdalleen. Sitten vedä puolisen senttiä - sentin kireälle, kunhan kummassakin lampussa saman verran. Säätö tapahtuu leikkaamalla joko vaijerin kuorta tai vaijeria.

Kun vaijerin pituus on sopiva, purista vaijeritulppa pihdeillä paikoilleen. Ja sitten neljä ruuvia paikoilleen ja "liipasimen" ylälaita vääntäen paikoilleen. Tästä väännöstä tulee se mainitsemani 0,5-1 cm välys.

Vaijerit

Vaijerit ovat mahdollisimman pitkät vaihdevaijerit. Vaijeriletkua saa metritavarana, mutta sisustaa ei . En ottanut niistä kuvaa moottoritilasta, kun ei niitä paljon näe. Mutta sanallisesti:

• kumpikin menee alkuperäisistä rintapellin hydrauliletkureijistä, mutta ei sen enempää seuraa letkujen linjoja.
• kuskin puoleinen menee ilmanputsarin luota sopivalla mutkalla paikalleen.
• pelkääjän puoleinen on vähän tiukalla. Se menee jarrunestesäiliön yläpuolelta ja moottorin yläpuolelta niin korkealta kuin mahdollista ja sitten se kaartaa valaisimelle.

Aika

Pari kertaa piti käydä polkupyöräkorjaamolla. Korjausaikaa meni kaikkiaan yhden koko päivän verran, kun piti kehitellä ja keksiä. Kuvittelisin, että korjaustaitoinen ja metallityökalut omaava tekee muutoksen 2-4 tunnissa.

Tulos

Asennus on mennyt jo kahdesta katsastuksesta läpi!